tuntemuksia ja ahdistusta

Vaikka poikaystävän luona ja kainalossa onkin ihana nukkua, oli mukavaa tulla viime yöksi kotiin kauneusunille. Olin kuin koomassa lähes kaksitoista tuntia eilisen rankan työpäivän vuoksi ja senkin takia, että tänään pitäisi jaksaa mennä yövuoroon. Työt eivät niinkään ahdista, mutta syksyn yo-kirjoitukset sitäkin enemmän.. Olen lukenut vasta muutaman teoksen yli kymmenen kirjan pinosta. Häpeän itseäni. Tiedän, että haaveammattiani opiskelemaan on todella vaikea päästä, mutta minulla ei ole kakkosvaihtoehtoa: en aio tehdä loppuelämääni sellaista työtä josta en pidä, kuten äitini. Epäsäännölliset työajat ja stressi tekevät tepposia ruokavaliolleni: syön mitä sattuu ja koska sattuu. Ruokarytmi on aivan sekaisin ja hirvittää ajatellakin minkälaisia rasvamääriä kehoni läpi kulkee päivittäin. "Aamupalaan" sentään yritin panostaa tänään (osittain huonon omatunnon vuoksi): müsliä ja jogurttia, jossa lisukkeena pähkinöitä, siemeniä, banaania ja mustikoita. Kurkkua kostutin appelsiinijuomalla. Mutta nyt on aika ottaa oppikirjat käteen ja käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan niitä eikä istua vain tietokoneella. Ja parin tunnin lukemisen jälkeen ohjelmassa voisi olla juoksulenkki koiran kanssa!