tuntemuksia ja ahdistusta

Vaikka poikaystävän luona ja kainalossa onkin ihana nukkua, oli mukavaa tulla viime yöksi kotiin kauneusunille. Olin kuin koomassa lähes kaksitoista tuntia eilisen rankan työpäivän vuoksi ja senkin takia, että tänään pitäisi jaksaa mennä yövuoroon. Työt eivät niinkään ahdista, mutta syksyn yo-kirjoitukset sitäkin enemmän.. Olen lukenut vasta muutaman teoksen yli kymmenen kirjan pinosta. Häpeän itseäni. Tiedän, että haaveammattiani opiskelemaan on todella vaikea päästä, mutta minulla ei ole kakkosvaihtoehtoa: en aio tehdä loppuelämääni sellaista työtä josta en pidä, kuten äitini. Epäsäännölliset työajat ja stressi tekevät tepposia ruokavaliolleni: syön mitä sattuu ja koska sattuu. Ruokarytmi on aivan sekaisin ja hirvittää ajatellakin minkälaisia rasvamääriä kehoni läpi kulkee päivittäin. "Aamupalaan" sentään yritin panostaa tänään (osittain huonon omatunnon vuoksi): müsliä ja jogurttia, jossa lisukkeena pähkinöitä, siemeniä, banaania ja mustikoita. Kurkkua kostutin appelsiinijuomalla. Mutta nyt on aika ottaa oppikirjat käteen ja käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan niitä eikä istua vain tietokoneella. Ja parin tunnin lukemisen jälkeen ohjelmassa voisi olla juoksulenkki koiran kanssa!

KAKSI ASIAA:

1: masennus
2: huomenna luvassa e-rit-täin rankka aamulenkki

Hetken tauko

Huhhuh, mitä pyöritystä viime viikko on ollut: melkein joka päivä töissä tai sitten kotihommat ja ylioppilaskokeisiin luku on painanut niin lujaa päälle etten ole voinut vilkaistakaan tietokoneeseen päin. Enkä myöskään ole juurikaan ehtinyt miettiä painonpudotusurakkaani... Eilen kävin kuntosalilla ja painoni oli 77 kiloa -kilon enemmän kuin viime salikäynnillä. Harmittaa hemmetisti, mutta ei auta muu kuin ottaa itseään taas niskasta kiinni.

Töissä on ollut rankkaa, kun olen ollut kiireisissä iltavuoroissa, ja joudun juoksemaan ja seisomaan koko työaikani. En ehdi syödä siellä kunnolla enkä terveellisesti, sillä en yritä tarpeeksi. Voisin tehdä terveellisempiä välipaloja, jos jaksaisin, mutta valitettavasti lorvikattari iskee aina. Eilen olin ystäväporukan ja poikaystäväni kanssa eräällä mökillä ja totta kai siellä tuli nautittua hieman alkoholiakin. Ja alkoholissahan on tunnetusti erittäin paljon kaloreita. Yritin hieman lieventää omantunnontuskiani syömällä pinaattikeittoa silloin, kun muut söivät pitsaa ja makkaraa.

Tänään luvassa on telttailua ja ehkä kävelylenkki koirien kanssa jollakin mukavalla metsäpolulla!

Syömingit...

Koska tänään oli viikon ainut vapaa töistä, nukuin pitkään ja heräsin vasta yhdentoista aikaan. En ehtinyt kotona syömään aamupalaa, joten kaupungilla asioilla ollessani poikkesin ruokakauppaan ostamaan jotakin mitä voisin pistää leivän päälle. "Aamupalaksi" söin siis riisifrutin, mansikoita, lasin kivennäisvettä sekä kaksi paahtoleivän palaa joiden päällä oli kalkkunaleikkelettä, kurkkua ja salaattia. Seuraavan kerran söin viiden aikaan uusia perunoita, kananmunia ja salaattia. Iltapalaksi napostelin klementiinin ja nektariinin yhdeksältä. Liikuntaa en harrastanut tänään ollenkaan, koska kävin eilen pitkällä juoksulenkillä ja jalat ovat vieläkin jumissa siitä. Huomenna aamulenkki on tavoitteena, tulevaisuus näyttää miten siellä jaksoin ja lähdinkö ollenkaan...

Ai niin, ja söinhän minä yhden raparperipiirakan palankin makeanhimoissani: hyi minua!

Tästä se lähtee!

On siis keskiviikko ja on jo iltapäivä. Rohkaistuin viimeinkin tekemään tämän blogin, josta toivon olevan apua painonpudotusurakassani. Tämän hetkinen painoni on kotivaa'an mukaan 78 kiloa, mutta en ole varma kuinka tarkka se on, koska se on alunperin varmaankin kivikaudelta. Ensimmäinen päivä on vasta puolessa välissä ja edessä on vielä monen monta päivää ennen kuin tavoitteeni on täynnä, mutta olen toiveikas ja intoa täynnä! Seuraavaan postaukseeni liitän tämän päivän ruoka- ja liikuntapäiväkirjan.